Asia – s/t (1982)

Maapallon suurimman maanosan mukaan nimetty brittiläinen Asia perustettiin vuonna 1981. Asia sai alkunsa ”superbändinä”, jonka muodostivat King Crimsonin ja Yesin kaltaisissa hetkellisesti hiipuneissa jättiläisissä toimineet, nyt työttömiksi jääneet, muusikot. Yhtyeen samanniminen debyyttialbumi julkaistiin seuraavana vuonna. Levy yhdisti eeppistä progressiivista rokkia radio- ja kuuntelijaystävällisempään tulkintaan ja oli suuri menestys etenkin Yhdysvalloissa, jossa se pääsi todelliseen voimasoittoon radiossa. Progefanit ja monet kriitikot paskansivat levyn päälle, mutta se löysi hyvin tiensä esimerkiksi Bostonia ja Journeyta diggailevan mainstreamyleisön sydämiin.

Nykyään Asia on pakko luokitella ”has beens” –osastoon, mutta pieniä elonmerkkejäkin on välillä ilmoilla. Eräässä riemastuttavassa South Park –jaksossa Eric Cartman yllyttää Amerikan kongressin laulamaan kanssaan spontaanilla a cappella –tyylillä Heat Of The Moment –hitin, joka aloittaa voimallisesti Asian hienon debyytin. Lähes hurmoshenkinen kappale johdattaa kuuntelijansa Asian maailmaan, josta ei puutu voimariffejä, pöyhkeää progea ja tarttuvaa pop-sensibiliteettiä. Parin ilmeisen radiohitin jälkeen levy nousee todella lentoon progevaikutteidensa myötä eikä itsevarmuutta puutu, mikä ei tule yllätyksenä ottaen huomioon muusikoiden aikaisemmat kovatasoiset pestit.

Koska kyseessä on ensisijaisesti radiolevy, kappaleet eivät koskaan veny erityisen pitkiksi. Ne on pakattu täyteen melodioita ja dramaattisia käänteitä, soiden vapautuneen riemukkaasti. Soitto- ja biisintekotaito kohtaavat levyllä luontevasti toisensa ja kyseessä onkin erittäin kypsä esikoislevy. Oma mielikuvani levystä on ollut ajattelevan miehen Whitesnake, Coverdalea ja kumppaneita kuitenkaan vähättelemättä. Asian debyytti on napakka paketti, jonka kutsun voivat kuulla hyvinkin erilaisesta musiikista pitävät ihmiset, tuulipukukansasta deadheadeihin.

Arvosanaksi levy saa neljä lohikäärmeen siipeä. (4/5)