DuckTales-videopeli (1989)

Karkeasti arvioiden vuosina 1985-1995 Nintendo oli maailman kovin juttu. Firma elvytti 80-luvulla rankan mahalaskun tehneen peliteollisuuden ja jätti pysyvän jäljen länsimaiseen kulttuuriin. Eräs Nintendon ja sen ensimmäisen kotikonsolin, NES:n, merkittäviä saavutuksia oli primitiivisen 8-bittisen musiikin hiominen niin korkealle tasolle, että nykypäivänä siihen suhtaudutaan omana itsenäisenä taiteenlajinaan. Varhaisen Nintendon musiikkikatalogi on valtavan laaja ja toki tasoltaan vaihteleva, mutta on tosiasia, että suuri osa avainpelien viehätyksestä perustui niiden vastustamattomiin sävelmiin. Olen varma, että 99 prosenttia ikätovereistani tunnistaa ainakin yhden NES-värssyn.

Yhdenkään esimerkin valinta tästä luovuutta ja väriä pursuavasta aikakaudesta on vaikeaa ja voi johtaa pahimmillaan konflikteihin alasta innostuneiden kesken. Valitsin mallipeliksi kuitenkin DuckTalesin, klassisen tasohyppelyn, joka pohjautui Suomessa Ankronikka- nimiseen Disneyn piirrossarjaan. DuckTales oli verrattain kompakti peli: siinä oli vain viisi eri tasoa ja yhtä monta kappaletta, jos tunnussävelmää ei lasketa mukaan. DuckTales panostikin laatuun: joka kenttä on teemaltaan erilainen, ja myös kappaleisiin on panostettu huomattavasti keskivertopeliä enemmän. Pelissä matkataan aarteiden perässä Amazonin viidakoissa, Transilvanian linnoissa, Himalajan lumisilla vuorilla, Afrikan kaivoksissa ja lopulta Kuussa. Pelin grafiikat ovat ikäisekseen hyvät, mutta vasta erinomaiset kappaleet herättävät tasot henkiin toden teolla. DuckTales on niitä harvoja pelejä, joita ajan hammas ei ole kuluttanut juuri lainkaan.

DuckTalesin musiikki on hämmentävän hyvin tehty ottaen huomioon tekniset rajoitukset, joita säveltäjä on kohdannut. Mukaansatempaavissa biiseissä on syvyyttä ja tekstuuria, jota on pakko arvostaa. Biisinikkarin lahjakkuus on kiistämätöntä: DuckTalesin soundtrack on kuin kaunis muotokuva, joka on kuin ihmeen kaupalla maalattu pelkällä maalitelalla. Ylitse muiden nousee Kuu-kappale, joka onkin eräs tunnetuimmista videopelisävellyksistä ja mielestäni myös yksi kaikkien aikojen parhaista biiseistä ylipäätään! Suosittelen klikkaamaan alhaalta löytyvää Youtube-linkkiä, jossa kappale esitetään häikäisevänä yhden miehen a cappella –showna. DuckTalesin musiikki on pientä ja sympaattista taidetta, jota on vaikea olla rakastamatta.

DuckTales saa arvosanaksi täydet viisi silinterihattua.