Duran Duran – Rio (1982)

On tosiasia, että vuodet 1981-1985 kuuluivat yksinomaan brittiläiselle Duran Duranille. Maailma oli tuolloin polvillaan näiden viiden syntikkapopin kansikuvapojan edessä. Bändin jäsenet olivat kauniita, nälkäisiä ja julkean tietoisia lahjakkuudestaan. He karkasivat veropakolaisina Eurooppaan muskeliveneillään, viettivät räikeän dekadenttia elämää kuninkaallisten kanssa ja myivät loppuun keikan toisensa jälkeen. ”Fab Five” poltti kynttilää kummastakin päästä, veti kaiken huumetta vähän muistuttavankin ja särki lukemattomia sydämiä, kunnes puhdas itsesuojeluvaisto hajotti bändin väliaikaisesti vuonna 1986. Ehkä liioittelen hieman, mutta eihän hyvä tarina siitä kärsi. Tämä arvostelu kiittää paroni von Munchausenia.

Tästä jumalattomasta näytelmästä jäi jälkipolville jäljelle jotain kestävääkin, josta nostaisin esille bändin toisen levyn, Rion. Levy on 44 minuuttia puhdasta eskapismia, juppiromantiikkaa ja nuoruuden sammumatonta intohimoa. Heti alkutahdeista lähtien paratiisin kaunotar tempaisee kuulijan keskelle tropiikin paheita, joista ei juurikaan kotona kerrota. Duran Duran oli musiikkivideoiden pioneeri, ja lähes jokaiselle kappaleelle onkin tehty upea, eksoottisissa kohteissa kuvattu video. Levy haistattaa pitkät raskaille kitaroille ja lentää keveillä siivillään kohti kirkasta aurinkoa lumoutuneen Ikaroksen tavoin. Rio sisältää liudan kappaleita, jotka määrittelevät kaiken olennaisen 80-luvun pop-estetiikasta, piti siitä tai ei.

Mutta eiväthän huumaavat substanssit kestä ikuisesti; jossain vaiheessa pimeys laskeutuu tropiikkiinkin. Näin käy myös Riolla, jonka kaksi viimeistä biisiä, Save A Prayer ja Chauffeur, kuvaavat laskuhumalaa ja surua tavalla, joka saa jopa kaltaiseni 70-kiloisen äijänkörilään kyynelehtimään. Draaman kaari on täydellinen. Rio on yksi niitä harvoja levyjä, jotka säästävät todelliset panoksensa vasta loppuhetkille. Albumi on toki ehdottomasti kesälevy, mutta sitä voi myös kuunnella sydäntalvella halkopinon päällä istuen ja antaa sen sykkeen viedä paikkaan, jossa aurinko paistaa ja kauniit tytöt hymyilevät arvoituksellisesti. Rion dominanssi ja vaikutusvalta kuuluu tänäkin päivänä tusinaradiohittien säksätyksessä, joka turhaan yrittää tavoitella esikuvansa valoja ja varjoja.

Rio saa arvosanaksi täydet viisi punoittavaa kokkelisierainta.