Abba – The Visitors (1981)

“When the summer’s over and the dark clouds hide the sun

Neither you nor I’m to blame when all is said and done.”

The Visitors oli Abban viimeinen albumi, kertakaikkisen upean yhtyeen tummasävyinen ja melankolinen joutsenlaulu. Hittejä oli mukana niukasti, Ulvaeus & Andersson –kaksikon ollessa kiinnostuneempi uusista ja kokeellisemmista musiikillisista tuulista. Itse asiassa koko yhtye oli varsin kyllästynyt olemassaoloonsa: kaikkien aikojen menestys- ja rakkaustarina oli pahoin hapantunut ja kaatunut naamalleen. Yhtyeen kiistaton keulakuva, vaalea Agnetha, paloi yhtyeen jäsenistä kenties pahiten: Abban hajoamisen jälkeen hän vetäytyi erakoksi, eikä ole tähän päivään mennessä suostunut kohtaamaan entisiä kollegoitaan eikä oikeastaan ketään muutakaan. The Visitors äänitettiin jäätävissä tunnelmissa, mutta lopputuloksena oli kuitenkin hieno albumi ja tyylikäs loppukirjoitus yhtyeen diskografialle. Tämä synkempi mature-Abba ei ole jokaisen fanin suosikki, mutta se on piste iin päälle niille hetkille, kun huomaat kahlaavasi jäisessä sohjossa lapaset hukassa.

Nimikkoraita on Abban oma Dream Police (ks. Cheap Trick –arvostelu), levyn progressiivisin ja kimurantein kappale, joka käsittelee menetyksen aiheuttamaa vainoharhaa ja kauhua. Uskokaa tai älkää, näistä lähtökohdista huolimatta biisi nappaa kiinni Abban soundin perinteisestä leikkisyydestä ja melodisuudesta. One Of Us on levyn varsinainen ”hitti”, omissa korvissani monitulkintainenkin itsesäälin kuvaus. Slipping Through My Fingers taas nivoutuu levyyn konseptiin kertomalla lapsen ja vanhemman vieraantumisesta toisistaan. Kaikilla kappaleilla on oma paikkansa ja teemansa. Materiaali ei ehkä täytä enää stadioneja, mutta levyn biisit ovat kuin pieniä kauniita maalauksia, joiden harkittuja yksityiskohtia voi unohtua pohtimaan pitkäksi aikaa.

The Visitorsin kauneusvirheeksi laskisin Two For The Price Of Onen, joka on loppukäänteellä varustettu hassunhauska tarina Björnin ja Bennyn laulamana. Biisi on periaatteessa perhanan hyvä, mutta teksti olisi pitänyt muokata alusta asti uusiksi: The Visitors ei ole mielestäni hassunhauska levy. Lisäksi haluaisin tietää, minkä vitun takia ukot ovat laulamassa, kun saatavilla oli Agnethan ja Anni-Fridin äänien jumalainen yhdistelmä? Kirjoittakaa niitä biisejä ja pitäkää päänne kiinni! Säveltäjinä miehet olivat enkelien koskettamia, mutta lauluhommista heidän olisi tullut pidättäytyä.

Albumi on Abban katalogissa tietynlainen mustahöyheninen outolintu, mutta pidän sitä suuressa arvossa ja suosittelen suuresti tutustumista. Abban musiikista on tärkeä ymmärtää, että äärimmäisestä tarttuvuudestaan (ja laskelmoivallisuudestaankin) huolimatta sen inspiraatio kumpusi todellisesta eletystä elämästä: he tekivät kappaleensa itse ja niiden avulla tulkitsivat nousevia ja murenevia unelmiaan. Maailmanlaajuisesti myydyt 380 miljoonaa myytyä levyä ovat vain sivuseikka sen rinnalla, että Abba oli oikeista ihmisistä koostunut oikea yhtye. Tarun mukaan joutsen laulaa kauneimmin juuri hetkeä ennen kuolemaansa. En tiedä onko se totta, mutta ainakin Abba poistui historiaan komeasti The Visitorsin myötä, edelleen lyömättömänä ja yhtä ikonisena.

The Visitors saa arvosanaksi neljä ja puoli muuttolintua (4,5/5)

Ajatonta kauneutta