maanantai 25. tammikuuta 2016


Mr. Mister – Welcome To The Real World (1985)

Meillä lama-ajan lapsilla oli harvoin mitään tekemistä, joten katsoimme paljon televisiota. Paremman puutteessa kelpasi myös Ostoskanava, jonka ison budjetin amerikkalaiset mainos-showt olivat oivaa fantasiaa kurjassa maailmassa, jonka ykkösviihdettä olivat Onnenpyörä ja Speden tuotannot. Ostoskanavan ja sen kopioiden parhaita myyntivaltteja oli nostalgia, jolla kaupiteltiin jumbokokoisia musiikkikokoelmia entisille nuorille ja eilispäivän sankareille. Näiden pitkien, toistoon perustuvien mainosfilmien tyypillisiä koukkuja oli eräs valittava voimaballadi, jonka mustavalkoisella videolla kaihoisa mies ajaa avoautolla autiomaassa, jotain ilmeisen tärkeää etsien. Tuo biisi oli tietenkin vanha kunnon Broken Wings – kuinka voisimme unohtaa? Nyt kuitenkin ystävällisesti vastaanotan lukijani todelliseen maailmaan, jossa levyille ei myönnetä meriittejä nostalgian perusteella.

Mr. Mister oli uuden aallon romanttista mitä lie -liikettä: tanssittavaa juppipoppia, kuten Duran Duran, mutta astetta vakavampaa. Yhtyeen musiikkia leimasi U2:n tyyppinen kepeä hengellisyys, mutta varsinaiseksi kristityksi bändiksi se ei koskaan tunnustautunut. Riitti, kun joraaja otti ainakin etäisesti eksistentiaalisen ilmeen Mr. Misterin alkaessa soida tanssilattialla. Yhtye teki valtavan läpimurron vuoden -85 Welcome To The Real Worldilla, joten laulaja Richard Pagen päätös torjua tarjous pestistä Toton vokalistina vuotta aikaisemmin oli ollut viisas. Oman bändinsä kanssa Page pääsikin vuosikymmenensä tunnistettavimpien ja ikonisimpien miesäänien joukkoon – Totossa kohtalona olisi voinut hyvin olla sylkykupin virka ja fade to grey.

Welcome To The Real World on kasarille tyypillistä meluisaa säksätystä. Rytmillistä kikkailua riittää, mutta parhaimmillaan levy on melodisimmillaan. Albumin tuotanto on erittäin viilattua ja prosessoitua – puhutaankin jälleen ammattilaisten muodostamasta kollektiivista. Hitit (Broken Wings ja Kyrie) ovat erittäin kuluneita, mutta edelleen hi-tech -soundillaan vakuuttavia ja nautinnollisia. Erityisesti albumin a-puolen materiaali on loistavaa. Kokonaisuutena levy on kuitenkin lievästi puuduttava kokemus. Welcome To The Real World kuulostaa samalta alusta loppuun, pitäytyen hallitsemassaan arsenaalissa. Tuloksena kuulijan huomio alkaa harhailla. Ostaisinko vokaalin vai tyydynkö pelkkään konsonattiin?

Albumi tekee oman tehtävänsä erinomaisesti ja on kiistaton mallinäyte aikansa soundimaailmasta ja estetiikasta. Se on kolean coolia muovista gospelia, joka tarttuu ja pysyy paatuneenkin muikistelijan levylautasella. Ei tätä isoissa annoksissa jaksa läträtä, mutta sopivina shotteina albumi kyllä toimii.

Welcome To The Real World saa arvosanaksi kolme koko kansan Janne Porkkaa. (3/5)
"Entä muistatko nämä mussukat ajalta, jolloin kaikki oli paremmin?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti