Night Ranger – Dawn Patrol (1982)

Mitä olisivat barbeque-bileet ilman kaljaa ja san franciscolaista Night Rangeria? Hippien marjanpoimintaa. Bändin nimi oli alun perin vain ”Ranger”, mutta ”The Rangers” -titteliä käyttänyt (ja todennäköisesti raskaasti aseistautunut) kantriyhtye veti nimien samankaltaisuudesta herneen nokkaan. No, kuulostaahan Night Ranger mystisemmältä ja rankemmalta.

Night Ranger on Van Halenin hieman varjoihin jäänyt serkkupoika, jonka niska saattaa välillä punoittaa. Dawn Patrol -debyyttialbumillaan yhtye esitteli järjestelmällisesti repertuaarinsa: riffejä ja tilutuksia yli sallitun rajan ja paljon maukkaita koskettimia efekteinä ja vaihtoehtoisina biisinkuljettajina. Van Haleniltahan tämä kuulostaa, hyvällä tavalla.

Lukuisten kosketinmelodioidensa ansiosta näinkin hevin albumin soundi on yllättävän pehmeä ja Dawn Patrol sopiikin yhtälailla karskin sänkisille hardrokkareille ja aor-nyhveröille. Night Ranger koostui ammattimuusikoista ja yleisvaikutelma on erittäin varma ja itsetietoinen. Bändi kysyy: ”You Wanna Play Rough Tonight?”, kuin mitkäkin gunslingerit kovat piipussa, keskittyen kuitenkin virtuositeettiinsa, sloganien heittelyn tai yleisen pahistelun sijasta. Dawn Patrol on onnistuneesti turboahdettu esikoislevy, jonka ryske on hyvin hallittua. Night Ranger rokkaa lempeästi, mikä sopiikin hyvin yhteen nokkamies Jack Bladesin koiranpentumaisen olemuksen kanssa. Yksi puppelirokkari lisää, siis.

Yhtye pääsi suurimman suosionsa äärelle vuonna 1983 ilmestyneellä Midnight Madness -levyllä, jonka suurhitti, powerballadi Sister Christian on varmasti monille tuttu. Night Ranger löysi tuolloin myös paikkansa imagollisesti, yhdistäen sopivissa määrin syntisyyttä, sovinnaisuutta ja isänmaallisuutta. Reagan-rokkia kenties? 80-luvun jälkeen yhtye vaipui vääjäämättä kohti obskuriteettia, mutta pääsi kuitenkin osaksi orkesterien joukkoa, joka voi vedota olevansa kaikesta huolimatta isoja Japanissa – aidossa Spinal Tap -hengessä.

Dawn Patrol täyttää erinomaisesti kaikki odotukset, jotka sille voi laittaa. Ainoana miinuksena pitäisin tajunnanräjäyttävän power-balladin puuttumista, koska pitäähän miehen nyt välillä tunteensakin näyttää. Superhittiä ei löydy, mutta materiaali on kautta linjan ensiluokkaista. Tämä on täyttä musiikkia – runo, jonka haluaisin kuulla.

Dawn Patrol saa arvosanaksi neljä Siepparia ruispellossa. (4/5)

(Voit yhä) Rokata Amerikassa