Meat Loaf – Dead Ringer (1981)
Kun lasketellaan eniten levyjä maailmalla menestyneitä artisteja, Meat Loaf, tuo miehekkään tuhti ja ainaisesti tuskasta pakahtumaisillaan oleva könsikäs, jostain syystä unohtuu monesti. Meat Loafin eli Michael Lee Adayn tusinallinen albumeja ovat kuitenkin myyneet kevyesti yli sata miljoonaa kopiota ja miehen vuoden 1977 Bat Out Of Hell villitsee itselleen uusia faneja edelleen ympäri maailman joka vuosi. Bat Out Of Hellin jättimäistä menestystä seurasi pitkiä ja uuvuttavia kiertueita huumeineen ja huorineen. Meat Loaf kärsi hermoromahduksesta ja yritti jopa tappaa itsensä, mutta onneksi lopulta vain menetti äänensä ja vetäytyi lepakkoluolaansa murjottamaan.
Hermoloman jälkeen ”Meats” palasi takaisin levyttämään jatkoa klassikolle. Biisinkirjoittajana toimi Jim Steinman, jonka kultaisesta kynästä olivat lähteneet monet pop-anthemit. Steinmanin säveltämän Total Eclipse Of The Heart –voimaballadin olisi alun perin pitänyt tulla Meat Loafin levylle, mutta levy-yhtiön pupelluksen vuoksi kipale päätyikin Bonnie Tylerille. Joka tapauksessa Meat Loafin ja Steinmanin yhteistyöstä syntyi Dead Ringer, joka osoittautuikin erittäin onnistuneeksi jatko-osaksi taiteellisesti ja kaupallisesti.
Dead Ringer on tyylipuhdasta Broadway-popkornia. Soundi on iso ja eeppinen, enkelikuorojen ja manalan sinfoniaorkesterien kilvan säestäessä rakkauden raastavassa kurimuksessa mylvivää artistia. Tämä ei ole mitään dieettimusiikkia, vaan Meat Loaf tunkee turvan täyteen siirappivohvelia ja juottaa päälle samppanjaa monen korkokengällisen verran. Hommaa on paikoitellen höystetty Meat Loafille tyypillisellä hirtehisellä huumorilla: esimerkkinä More Than You Deserven aina vain hurjemmaksi yltyvä petostarina ja ”romanttisesti” nimetty I’ll Kill You If You Don’t Come Back. Nimikkobiisi on levyn rokkaavampaa materiaalia ja vieraileva tähti Cher nostaa supertarttuvan kappaleen toiseen potenssiin. Dead Ringer on levy pömpöösin burleskin ystäville ja niille, joilla on tapana salaa kyynelehtiä elokuvateattereissa.
Levyllä on vain kahdeksan biisiä (joista yksi puoli minuuttia puhetta) ja itse olen havaitsevani pientä kappaleiden tarpeetonta venytystä, ilmeisesti standardikestoa tavoitellessa. Monesta kappaleesta olisi voinut tehdä hieman ilmavamman nipsaisemalla minuutin tai pari pois. Tästä huolimatta Dead Ringer on tanakka kokonaisuus, jossa ei ole täyteraitoja. Sitä ei jaksa kuunnella joka päivä, mutta sopivissa annoksissa se on tehokas tyränrytkyttäjä. Tämä on heavya kamaa, laittakaa levy soimaan ja todetkaa itse.
Dead Ringer saa arvosanaksi neljä revittyä nessupakettia. (4/5)
Häiskähän vääntää kuin riivattu |