Don Henley – Building The Perfect Beast (1984)

Tunnustaudun toivottomaksi The Boys of Summer –narkkariksi. Biisi on tämän levyn ensimmäinen raita. Olen ollut vuosikausia koukussa kyseiseen kappaleeseen, ja kuuntelen sen varmasti ainakin kerran joka viikko. Siinä kiteytyy kaikki, mitä rakastan 80-luvussa ja sen musiikissa: herkkyys, voima ja kauneus. The Boys of Summer on yksinkertaisesti paras ikinä tehty pop-kappale, unohtumattoman tarttuva ja hienosti sanoitettu. En ole keksinyt keinoa vieroittumiseen ja läträys jatkuu illasta toiseen.

Kappaleella on mielenkiintoinen tarina. Biisin kynäilijänähän toimi Tom Petty and The Heartbreakers -yhtyeestä tuttu kitaristi Mike Campbell. Kappaletta tarjottiin Pettylle, mutta jostain käsittämättömästä syystä se ei kelvannut tälle, joten lopulta The Boys of Summer päätyi Henleyn haltuun. Loppu on historiaa. Mutta kuulostaako loput Building The Perfect Beast –levystä yhtä hyvältä kuin sen jäätävä aloituskappale?

Ei kuulosta. Campbellin häipyessä kuviosta taika raukeaa ja keskinkertaisuus leimaa albumia. Building The Perfect Beast on yksinkertaisesti tylsä ja laiskanpulskea kokonaisuus. Hyvää kampettakin toki löytyy, kuten oikein mukiinmenevä You’re Not Drinking Enough –slovari, korni mutta viihdyttävä All She Wants To Do Is Dance ja tunnelmallinen Sunset Grill, joka tuo mieleen Puolivälinkankaan Järvigrillin rasvaisine känkkyineen. Valitan Don, mutta levy on itselleni vähän pettymys, vaikka mielelläni sitä aika ajoin veivaankin.

Annan levylle arvosanaksi kolme Grateful Dead –puskuritarraa. 3/5