Journey – Escape (1981)

San Franciscossa vuonna 1973 perustetun Journeyn tarina oli ajalleen melko tyypillinen: keskinkertaisen progebändin jäsenet kyllästyvät pureksimaan kynsiään ja muuttavat tyylinsä popimmaksi ja kaupallisemmaksi, keskittyen juonimaan toinen toistaan tappavampia kertosäkeitä ja kiekumaan suurista tunteista. Journey oli tästä porukasta kaikista menestyneimpien joukossa ja kuuluukin ehdottomasti 80-luvun AOR-kaanoniin. Escape oli yhtyeen suurin kaupallinen suksee, kestäen kulutusta tähänkin päivään asti: albumin hittiraita Don’t Stop Believin’ oli iTunesin historian myydyin biisi vuonna 2009.

Escape on kyllä hyvä levy, mutta mielestäni hieman yliarvostettu. Biiseissä on vähän liikaa yrittämistä: bändi koettaa verenmaku suussaan saada koko stadionin rokkaamaan ja joikaamaan mukanaan. Todelliset huippuhetket ovat kuitenkin yllättävän harvassa, vaikka joka kappaleesta löytyy kuitenkin antoisia elementtejä. Kokonaisvaikutelma on nostattava ja kannustava; hyvän mielen perjantai-illan levy. Olisin vain kaivannut jonkinlaista särmää sekoitukseen, joka nyt jää hienoisen kliiniseksi.

Albumin materiaali on perushyvää ja varsinaista valittamisen aihetta on hankala keksiä. Silti se lopullinen niitti ja ikoninen iskusävelmä jää uupumaan. Don’t Stop Believin’ on väkevä ja suorastaan elokuvamainen pelinavaus ja biisin sentimentaalista linjaa jatkaa todellinen tear-jerker Still They Ride. Rokkipaloista Stone In Love tarttuu kuin purukumi ja levyn päättävän lällyballadi Open Armsin aikana ovat yleisön sytkärit varmasti syttyneet joka puolella maailmaa. Suosittelen Escapea kaikille AOR/hard rock –diggareille, mutta joudun kuitenkin suhtautumaan siihen pienenä pettymyksenä.

Arvosanaksi levy saa kolme AOR-koppakuoriaista. (3/5)